Serbian luonto on mykistävä ja moninainen. Luonnon suojiin ovat rakentuneet myös Serbian kulttuuriaarteista merkittävimmät, luostarit, henkisen perinnön ja elämän syvimpien arvojen kehdot.
nunnaluostari vehreän vuoriston juurella.
Serbian väestöstä suurin osa on ortodoksikristittyjä. Maailmanlaajuisesti ortodoksisiin kirkkoihin kuuluu noin 10-15 % kristityistä. Vaikeimpia aikoja ortodoksien kannalta ovat Serbiassa olleet ensiksi ottomaanivallan aika, jota kesti 500 vuotta 1300-luvulta 1800-luvulle, ja toiseksi Titon ja kommunismin aika toisen maailmansodan jälkeen.
Kristinusko liittyy vahvasti Serbian valtakunnan syntyyn keskiajalla. Ilman tätä yhteyttä Serbian historiaa, luostarilaitoksen ja kultuurin kehitystä on miltei mahdoton ymmärtää. Kristinusko tuli Serbiaan Bysantin vaikutuksesta Bulgarian kautta 800-luvulla. Serbit olivat asettuneet Balkanin alueelle 600-luvulla ja he muodostivat yhtenäisen valtakunnan 900-luvulla. Nemanjic-suku yhdisti serbit kuningaskunnaksi 1100-luvulla. Suuri osa nykyisin jäljellä olevista luostareista on Nemanjic-suvun kuningaskunnan ajalta ja voi sanoa, että serbialainen sielu lepää tuon suvun luomalla valtiollisella ja kirkollisella perustalla erityisesti kahden henkilön kautta. He olivat Stefan Nemanja ja hänen poikansa Sava.
Stefan Nemanja yhdisti Serbian 1170 ja hänen pojastaan tuli Serbian ortodoksinen kirkon ensimmäinen arkkipiispa. Pyhä Sava on Serbian tärkein pyhimys. Meillä suomalaisilla on katoliselta ajalta yksi pyhimys, piispa Henrik, joka koetaan kaukaiseksi historian henkilöksi, mutta Pyhän Savan merkitys serbialaisille on näkyvä tänäkin päivänä. Matkailijalle tämä näyttäytyy ulkoisina merkkeinä esimerkiksi Belgradissa Pyhän Savan katedraalissa (lue artikkelini: Hram -ikuisuusprojekti). Jättimäinen kirkko nousee samalle mäelle, jossa ottomaanivalloittajat aikoinaan polttivat Savan pyhäinjäännökset.
Pyhäkkö Fruska Goran suojissa
Vanhimmat luostarit sijaitsevat nykyisen Kosovon alueella sekä Etelä- ja Keski-Serbian luonnonkauniilla, suojaisilla vuoristoalueilla. Olen vieraillut opastettuna, yksityishenkilönä sekä suomalaisryhmien kanssa oppaana näistä Serbian puolella olevista luostareista parissakymmenessä. Näitä hengellisen rauhoittumisen paikkoja olisi vielä satakunta koettavana eri puolilla Serbiaa, mutta tällä matkallani, kahden ja puolen vuoden poissaoloni jälkeen, mieleni kutsui minut palaamaan Hopovoon, Fruska Goraan.
Serbian pohjoisessa maakunnassa, Vojvodinan lakeuksilla, ovat luonnonsuojaisat paikat harvassa. Yksi on ylitse muiden: Fruska Goran kansallispuisto, jonka kätköissä on lähemmäs kaksikymmentä luostaria noin 80 kilometrin pituisella vehrellä vuorella. Fruska Goran korkein kohta, Crveni Čot, on 539 metriä.
Hopovon luostari perustettiin 1500-luvun alussa ja se on yksi suurimmista Fruska Goran keskiaikaisista luostareista. Vanha luostarikirkko freskoineen on huikaisevan kaunis. Arkkitehtuuriltaan se on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa on vaikutteita niin perinteisestä Morava-tyylistä kuin eurooppalaisesta ja islamilaisesta taiteesta.
Miniatyyripuisto
Serbian luostareihin voi tutustua myös miniatyyripuistossa: Park Minijatura / Park maketa, Despotovac 35213 (noin 140 kilometriä Belgradista kaakkoon). Samalla matkalla kannattaa käydä katsomassa myös Manasija-nunnaluostaria sekä Ravanican munkkiluostaria.
https://www.parkmaketa.com/ (sivusto avautuu serbian kielellä, mutta sivuston sisään upotetusta Google-valikosta voi valita myös suomen kielen)
Teksti ja kuvat: Tuula Lukić 30.6.2018
