Kävin ensimmäisen kerran Belgradin ihmeellisimmällä työmaalla vuonna 1996. En muista muuta kuin valtavan pyhäkön paljaat seinät ja maalattian. Tilanne tuntui pysyttelevän sisätiloissa lähes muuttumattomana 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, jolloin vierailin Pyhän Savan katedraadissa pariin otteeseen. Ulkoasu marmori- ja graniittikiviseinineen viimeisteltiin 2003-2004.
Euroopan suurin ortodoksikirkko vaikuttaa ikuisuuteen ulottuvalta rakennusprojektilta, joka sai alkunsa 1800-luvun lopulla. Metropoliitta Mihailon ja kymmenien aktiivisten belgradilaisten aloitteesta tehtiin päätös rakennuttaa pyhäkkö samalle paikalle, jossa ottomaanivalloittajat olivat polttaneet Serbian kirkon perustajan, Pyhän Savan, pyhäinjäännökset vuonna 1595. Sava oli haudattu vuonna 1236 Milesevan luostariin, josta Sinan Pasha kaivatutti jäännökset ja toi Vracar-kukkulalle Belgradin liepeille poltettavaksi. Kukkulalta noussut musta savu oli merkkinä Belgradin asukkaille uuden vallan mahdista.
Valtavat mittasuhteet
Pyhän Savan katedraalissa on 13 kupolia, viisi puolikupolia sekä lisäksi viisi pientä kupolia alttarin takana. Pääkupolin sisähalkaisija on 30,5 metriä ja ulkohalkaisija 39,5 metriä sisältäen lehterin.
Neljätuhatta tonnia painava kupoli nostettiin paikoilleen kesäkuussa 1989 kuudentoista nosturin avulla.
Kupoli itsessään on 27 metriä korkea ja sen huipulla on kultainen risti. Kokonaiskorkeutta katedraalilla on 82 metriä (70 metriä + risti 12 metriä) ja tilavuutta 170 000 kuutiometriä.
Kupolia kiertää siis näköalaparveke, josta on upeat näkymät Belgradin yli. Saimme erikoisopastettuina käydä parvekkeella vuonna 2011, jolloin ylösnousu oli vielä aika huteralla mallilla. Portaikko oli sisältä osittain valmis, mutta osittain kuljimme kännykän valolla kapeikoissa ja pimeässä ja osittain lankkusiltoja pitkin.
Pitkä tie
Vaikka aloite katedraalin rakentamisesta tehtiin 1800-luvun lopulla, meni monta vuosikymmentä, ennen kuin perustukset valettiin. Ensimmäinen maailmansota ja sitä edeltävät Balkanin sodat olivat silloiselle Jugoslavialle raskaat. Katedraalin perustukset saatiin tehtyä juuri toisen maailmasodan kynnyksellä. Työt jatkuivat natsimiehitykseen 1941 asti.
Sota päätti Jugoslavian kuningasvallan ja sitä seurasi Tito ja kommunismi – eikä tuo aika vaalinut uskonnollisia arvoja. Vasta 1990-luvulla kommunistivallan sorruttua saatiin katedraalin rakennustyöt taas muutamia merkittäviä etappeja eteenpäin, joskin tuohon vuosikymmeneen kuuluivat myös Jugoslavian hajoamissodat ja vuoden 1999 Naton pommitukset.
Häikäisevät mosaiikit
Sisätilat ovat täydentyneet mosaiikkipinnoilla vähän kerrassaan. Ensimmäisiä suuria mosaiikkipintoja nähtiin kryptassa, joka on nyt täysin valmis. Kaiken kaikkiaan mosaiikkia tulee olemaan noin 17 000 neliömetriä.
Pääkupolin mosaiikki on asetettu paikoilleen toukokuun 2017 ja helmikuun 2018 välillä. Kupolin keskiössä on kuvattuna Jeesuksen taivaaseenastuminen. Ylösnoussut Kristus istuu sateenkaarella oikea käsi nostettuna siunaukseen ympärillään neljä enkeliä, apostolit ja Theotokos (Maria, Jumalan äiti). Alla kuvakoosteena pääkupolin vaiheita 1996-2018.
Rakennustelineet hallitsevat vielä sisätiloja, mutta maalattiaa ei ole ollut enää vuosiin. Kahdesta pienestä myymälästä heti sisääntulon luona saa ostaa matkamuistoja, koruja, ikoneita…
Sisälle on tulijoita, ikonien editse kulkee tietään etsiviä, kiitollisia, surullisia, ihmetteleviä. Tuohukset syttyvät eläville ja poisnukkuneille.
Belgrad toukokuu 2022
Kahden vuoden jälkeen, korona-ajan pakottamana poissa olleina, palasimme nyt katsomaan, mihin vaiheeseen Hram on edennyt. Pääsali on lähes valmis, enää yksi seinä on vielä peitettynä. Harmaat matot peittävät lattiaa, joten todennäköisesti lattiapintakin vielä viimeistellään. On vaikea uskoa, että messuhallimaiset matot jäisivät paikoilleen, kun kaikkialla ympärillä kimmeltää kulta ja alhaalla kryptassakin on marmorilattia.
Teksti ja kuvat: Tuula Lukić 4.7.2018 ja toukokuu 2022
