Kalemegdan on Belgradin helmi, vehreä keidas suuren kaupungin sydämessä. Tämä kaunis puisto ja historiallinen linnoitusalue on myös paikka, jossa Jasmina Teofilović mielellään käy vapaa-ajallaan monen muun belgradilaisen tavoin. Tänne hän tuo myös minut, kun kysyn hänen lempipaikkojaan Belgradissa.
Kalemegdan näyttää aina uusia puolia, vaikka siellä olisi käynyt jo monet kerrat. Jokainen tuntee sen omalla tavallaan ja siksi olen erittäin iloinen, että Jasmina valitsi kohteeksi juuri Kalemegdanin. Hän johdattaakin minut sellaisen näkymän luokse, jota en ole ennen kokenut – ehkäpä siksi, että tässä kohtaa ei ole kaidetta ja korkeakammoinen välttelee näin avointa olotilaa jyrkänteen reunalla…mutta näkymä on kaikesta huolimatta kokemisen arvoinen:)
”Minusta tämä on kaunein näköala Kalemegdanilta. Täältä näkyy Tonavan ja Savan risteys parhaiten”, Jasmina kertoo, kun ihailemme avaraa maisemaa edessämme.
Juuri tästä kohdasta näkee esteettä myös alapuiston, jossa ennen, kauan sitten menneisyydessä, on ollut asutusta sekä kaupunkia ympäröinyt muuri, jonka vanha portti on yhä pystyssä.
Suomi-yhteyksiä
Olemme Jasminan kanssa vasta äskettäin tutustuneet Serbia-Suomi -seuran tilaisuudessa, jossa jutellessamme löysimme yllättävän yhteisen langanpään, sillä olemme molemmat opiskelleet aikanaan yliopistossa historiaa.
Keskustelukielemme on suomi. Jasmina on asunut kahdeksan vuotta Suomessa, vuosina 2001-2009, kun hänen puolisonsa Nenat oli Nokian palveluksessa.
”Muistan erittäin hyvin saapumisemme Suomeen, sillä kaikki oli niin uutta minulle ja erilaista. Asuimme ensin lyhyen aikaa Jyväskylässä ja sitten muutimme Espooseen. Lapsetkin syntyivät Suomessa”, Jasmina kertoo taustastaan.
Vuodet Suomessa olivat hienoja, ja kun hän oppi kieltä, syntyi pikku hiljaa myös ystävyyssuhteita. Paluu Serbiaan oli jälleen suuri muutos.
”Ei täällä oikeastaan ollut mikään huomattavasti muuttunut, paitsi ehkä elämäntyyli. Ihmiset ovat kiireisempiä, mutta se riippuu tietysti myös elämäntilanteesta. En minäkään ole enää nuori, vaan perheellinen ja käyn töissä.”
Kiireisen elämän keskellä ymmärrän hyvin, miksi Kalemegdan on paikka, johon niin monet belgradilaiset tulevat viettämään aikaansa. Puistossa näkee kaikenikäisiä: nuoria, lapsiperheitä, vanhuksia. Tähän aikaan vuodesta liikkeellä on luonnollisesti paljon turistejakin.
”Mietiskelyn mäki”
Päädymme kävelyn päätteeksi kahvilaan, joka sijaitsee aivan eläintarhan vieressä Kalemegdanilla. Aidan takana alapuolellamme makoilee komea tiikeri, mutta valitsemme istumapaikat kuitenkin jokinäkymällä. Tämä ravintola täytyy tietää, sillä sisäänkäynti vie pitkästi rappuja alas. On maltettava kävellä ensimmäisen ravintolan sisäänkäynnin ohi ja sukellettava muurien alitse eteenpäin.
Kysyn vielä Jasminalta, mitä hän suosittelisi suomalaisille kävijöille ja hän mainitsee muun muassa Topola Oplenacin (linkki johtaa artikkeliin näillä sivuilla).
”Belgrad on hieno kaupunki, mutta suurkaupungin ulkopuolella saa vielä toisenlaisen tuntuman Serbiaan. Oplenac on upea paikka. Ja jos vain on mahdollista käydä kauempana, suosittelen kansallisunoilijamme Vuk Karadžićin (1787-1864) viehättävää syntymäkylää, Tršićiä.” (linkki johtaa Panacompin matkailusivustolle, jossa on tietoa Vukin kotikylästä).
Ilta-aurinko laskee kauniisti länteen Zemunin taakse ja äkkiä Jasmina muistaa, mitä tästä paikasta sanoivat turkkilaiset, jotka pitivät Tonavan itäpuolta hallussaan vuosisatoja sitten.
Heille Kalemegdanin mäki oli ”breg za razmisljanje”. Tätä on vaikea suomentaa niin, että runollinen ajatus tulisi yhtä kauniisti ilmaistua. ”Mietiskelyn mäki” kuvailee ydintä ehkä parhaiten.
Kalemegdan on ihana paikka, jossa mieli lepää. Täällä voi rauhoittua, pohtia ja yksinkertaisesti vain olla maisemista nauttien. Ja jos aktiviteetti-into herää, voi piipahtaa alueen museoihin. Kalemegdanilla on myös kaksi rauhaisaa kirkkoa, ja Belgradin eläintarha on kivenheiton päässä.
Katso myös Belgrade Underground (linkki johtaa tämän sivuston artikkeliin, jossa kerrotaan myös Kalemegdanista).
Teksti ja kuvat: Tuula Lukić 1.7.2015
