Jos haluaa Belgradissa syödä hyviä kala- ja äyriäisruokia, se onnistuu parhaiten Zemunissa. Löysimme sieltä erinomaisen ravintolan, Kod Kapetana (Kapteenin luona), aika erikoisella alkuväittelyllä.
Kävelimme kaunista rantakatua, jossa on vieri vieressä ravintoloita. Kod Kapetanan sisäänheittäjänä oli nuori nainen, ja kun ohitimme ravintolan, ihmettelimme liitutaululle kirjoitettua gambor-nimistä annosta.
”Se on kalaruokaa”, nainen vastasi.
”Minkälaista kalaa?”
”Se on lautanen, jolla on kalaa.”
”Mutta mitä kalaa?”
”No kalaa, kaikenlaista, tai mereneläviä…”
Nainen pyysi lopulta avuksi tarjoilijan, ja naapuriravintolastakin tultiin vakuuttamaan, että gambor on tunnettu rapulautanen.
Pienen kierroksen kautta takaisin
Olimme tyytyväisiä, ja sisäänheittäjäkin oppi uutta, mutta me jatkoimme matkaa, sillä tarkoituksemme oli käydä nauttimassa suussasulavaa mustikkaleivonnaista ravintola Milagrossa. Tuo käynti lässähti sitten täydellisesti ylimieliseen tarjoiluun. Leivonnainenkin oli kylmä kuin suoraan jääkaapista otettu, vaikka lämmin täyte on aina aiemmin kruunannut kokemuksen. Se siitä paikasta siis tällä kertaa.
Kipusimme vielä katsomaan maisemia Millenium-torniin (linkki vie Belgrade attractions -sivustolle) ja kävimme mäen päällä olevan kirkon hautausmaalla.
Palasimme takaisin autolle jälleen Kod Kapetanan ohitse ja päätimme kokeilla ravintolan gamboria.
Tarjoilu oli ystävällistä ja ruoka todella herkullista. Srba otti rapulautasen ja sen lisukkeeksi tujun valkosipulikastikkeen ja minä kalkkunafileen gorgonzola-kastikkeella. Musikantit soittivat ravintolan terassilla ikivihreitä, ja koska oli tuulinen päivä, saimme lämmikkeeksi filtit.
Kod Kapetana kuuluu vähän keskitasoa kalliimpien ravintoloiden joukkoon, mutta suomalaiskukkarolle annokset ovat silti edullisia. Rapuannos maksoi noin 2500 dinaaria (noin 20 euroa) ja kalkkunafile 1000 dinaaria (noin 8,50 euroa). Annokset ovat serbialaisittain runsaita.
Muuten olen sitä mieltä, että Suomessa kala maistuu paremmalta kuin Serbiassa, jolla ei ole omaa merenrantaa. Kod Kapetanan ravut olivat hyviä, mutta ne tulivatkin Adrianmereltä. Yleensä Belgradissa kala on joesta pyydetty ja maku on tunkkainen. Olen kyllä saanut maistaa Serbiassa erinomaistakin kalaa, nimittäin Studenican luostarissa, jossa vuosi sitten pääsiäisenä suomalaisryhmällemme tarjottiin paikallista purotaimenta.
Zemun
Zemunissa on useita kalaan erikoistuneita ravintoloita, joista ehkä kuuluisin on karppiannoksiin erikoistunut Šaran. Zemun sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Belgradin keskustasta Uuden Belgradin takana, Tonavan rannalla. Taksimatka keskustasta maksaa noin 600 dinaaria.
Zemunilaiset ovat ylpeitä omasta historiastaan. Alue oli aikanaan Habsburgien ja Ottomaanivaltakuntien rajakaupunki. Zemun kuului Itävaltaan ja joen toisella puolella Belgrad ottomaaneille.
Gardoš-mäki on Zemunin näköalapaikka, jonne noustaan vanhojen kivitalojen lomitse kapeaa mukulakivikatua pitkin. Torni on rakennettu vuonna 1896 keskelle 1300-luvun linnoituksen raunioita. 36-metrisen tornin alakerrassa on galleria, johon pääsee maksutta, mutta näköalojen ihailu tornin huipulta maksaa 200 dinaaria.
Zemunissa on myös viihtyisä kävelykatu kauppoineen ja kahviloineen aivan kauppatorin läheisyydessä.
Tonavan rantaa myöten voi myös kävellä Belgradin keskustasta Zemuniin, kuten tein viime kesänä Emman ja Rosen kanssa. Kävely- ja pyöräilyreitti on hyvässä kunnossa, jokimaisemat kauniita ja välillä voi pysähtyä lepuuttelemaan puistonpenkille. Matkan varrella on myös pieni puisto kuntoilulaitteineen.
Kod Kapetana, Kej Oslobođenja Beograd, puh. 011 2103950.
Teksti ja kuvat: Tuula Lukić 24.6.2015
