Maaliskuun 11. vuonna 2020 oli toivoa täynnä. Julkaisin tuolloin SerbianTaika-sivuillani tulevan lokakuun matkaohjelman serbialaisten makujen maailmaan viinijuhlien aikaan. Mutta koko maailma muuttui, kun korona lähti valloitusmatkalleen.
Niin jäi toteutumatta 8.-12.10.2020 (to-ma) suunniteltu matka, jossa olisin toiminut oppaana.
Näin matkaa kuvailtiin Matka-Agenttien sivuilla:
Matkalla tutustutaan viehättävään Belgradiin, nähdään Serbian mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä ja vierailukohteita – unohtamatta maukasta ruokaa ja erinomaisia viinejä. Kohteina mm. Fruska Gora, Novi Sad ja Topola Oplenac.
Serbian henkeäsalpaaviin maisemiin kätkeytyy tuhansia vuosia vanhaa, kiehtovaa historiaa mammuteista Rooman valtakuntaan, viime vuosisadan kuohuvia vaiheita sekä kristinuskon ja ortodoksiluostareiden aarteita. Tämä Balkanilla sijaitseva maa on hyvin monipuolinen ja ainutlaatuinen matkakohde. Ystävälliset, kielitaitoiset ihmiset, maukas ruoka, merkittävät nähtävyydet ja kulttuurikohteet, vilkas yöelämä ja useat kansainväliset tapahtumat ovat maan vetonauloja, jotka tarjoavat elämyksiä jokaiselle matkailijalle. Ja kahden suuren joen – Tonavan ja Savan – risteyskohdassa sijaitseva Belgrad, ”valkoinen kaupunki”, ei nuku koskaan. Kaupunki, jolla on värikäs ja mielenkiintoinen historia, on kiehtova sekoitus itää ja länttä.
Tuoksuu, kukkii
Kesäkuussa 2020 jätin jäähyväisiä Belgradin kodillemme, jolle yllättäen oli löytynyt ostaja:
Viivähdän hetken terrassilla, ihmettelen pihaa, tuoksuttelen ruusuja. Viiniköynnös kiipeilee aitaa pitkin, syksymmällä on tulossa runsas sato. Rypäleet saa kerätä asunnon uusi omistaja.
Viime kesänä istutetut kiivit kiemurtelevat nekin jo korkealle. Hedelmän alkuja ei näy. Ruoho on leikkaamatta. Heinät kutittavat nilkkoja, kun kierrän kuvaamassa pieniä hentoja kukkakaunottaria. Etana ahmii vihreää vartta. Naapurin mangolia luo aamuvarjoa pihaan, muutama näyttävä valkoinen kukkakin on juuri auennut. Illaksi taas sulkeutuu. Toisella naapurilla on saksanpähkinäpuu ja kolmannella hasselpähkinä. Vastapäätä viritellään grilliä.
On haikeutta ilmassa. Naapurilla nousee kyyneleetkin silmiin – on ikävä, että lähdemme. Niin, lähdemme tästä asunnosta, jossa olemme viettäneet yhdeksän vuoden aikana monia hienoja hetkiä. On ollut kotikolo, johon Suomesta tulla.
Mutta nyt on aika luopua omaisuudesta täällä. Seuraavalla kerralla majoitumme vain toisella tavalla, sillä Belgradia emme jätä! Lehmukset kukkivat. Niiden tuoksu on huumaava.
Teksti ja kuvat: Tuula Lukić
