Eräs sivukuja Belgradin kantakaupungissa. Autoja tiiviisti pakkautuneina kadunvarren kummankin puolen. Parin sadan metrin päässä poliiseja tiuhanaan, presidentti Nikolićia odotetaan ”Belgrade Waterfront” projektin julkistamisjuhlaan.
Samanaikaisesti, kun belgradilaisten huomio kiinnittyy valtaisaan jokivarren rakennushankkeeseen ja mustat diplomaattiautot tekevät tietään kohti juhlapaikkaa, seisoskelee taiteilija Sandra Stojanović riisutussa ja askeettisessa näyttelytilassa sivukujan varrella. Takaseinällä erottuvat näyttelyn teippaukset:
SAVRŠENA IZLOŽBA – sandra stojanović
Valokeila osuu huoneen perällä jalustan päällä olevaan mustakantiseen katalogiin. Ei mitään muuta. Onko TÄYDELLINEN NÄYTTELY vasta rakenteilla vai kenties jo ohi?
Onko näyttelyillä merkitystä?
Täydellinen Näyttely on protesti. Esillä on ainoastaan katalogi näyttelystä, joka ehkä voisi olla jossain, mikäli löytyisi sopiva galleria, oman vastuunsa kantava galleristi, rahoitus, yleisö ja taiteen ostajat.
– Mitä mieltä näyttelyn järjestämisessä on, jos kaikki on vain taiteilijan itsensä vastuulla? Olen etsinyt Belgradista näyttelytilaa jo pitkään, mutta tilanne on se, ettei täältä löydy ammattitaiteelle sopivia gallerioita. Kaikkialla on harrastajamainen ote. Infrastruktuuri puuttuu ja taiteilijan täytyisi itse ryhtyä maalaamaan seiniä ja nikkaroimaan, maksamaan korjaustarvikkeet ja valaistus ja sen jälkeen vielä vuokra, Sandra Stojanović luettelee.
Näyttelyn idea avautuu pienestä tekstistä, jossa Sandra käy keskustelua äitinsä Slavican kanssa. Slavica on yksi meistä ”tavallisista” taiteen ystävistä ja hänen kysymystensä kautta Sandra muotoilee näyttelyn sisällön.
Slavica: …Minusta näyttää siltä, että haluat vain ärsyttää kävijöitä. Esimerkiksi jos minä käyn näyttelyssä, haluan myös nähdä taidetta.
Sandra: Ja kuinka usein käyt näyttelyissä?
Slavica: Eihän se ole nyt oleellista…
…..
Slavica: …Miten tarkalleen ottaen ideasi ratkaisee yhtään mitään?
Sandra:…Minulle Täydellinen Näyttely on julistus, jonka avulla sitoudun ajattelemaan jotain muuta, tehokkaampia tapoja tuoda taidetta esille. Asian ydin on siinä, että näyttelyt perinteisessä muodossa eivät ole älyllisesti eivätkä taloudellisesti kannattavaa toimintaa.
…..
Gallerioiden kriisi
Ajatus on hyvä, toteutuskin. Taiteilija on sitoutunut sanomaansa. Voidaan tietysti kysyä, miksi nähdä vaiva pystyttää edes tätä näyttelyä. Vastaan kysymyksellä: Olisiko parempi, että kaikki taiteilijat vain lopettaisivat työnsä, kun ei se kuitenkaan kannata? Sandra Stojanović ottaa kantaa, hän pysäyttää miettimään. Jään kaipaamaan teoksia. Niitä kannattaa käydä katsomassa sivuilla:
Ja samalla voi kysyä, onko sivukujien gallerioilla sama kohtalo kuin kivijalkakaupoilla ja painetulla medialla, tarkoitan myös Suomea? Kulkeeko kaikki tulevaisuudessa vain netin kautta? Olenhan tässä nyt itsekin kirjoittamassa blogia eli kritiikki ei ole suoranaisesti nettiä vastaan, vaan yksipuolistumista vastaan. Eikä tämä ole edes kritiikkiä, sillä netti on myös monipuolistumista, olen innoissani viimeisen parin viikon aikana rakentanut näitä sivuja. Mietin suuntaa, katoaako lopulta jokin arvokas, vähitellen, huomaamattamme? Siksi Sandra Stojanovićin Täydellisen Näyttelyn kaltaisia pysäytyksiä tarvitaan.
Yritän tehdä kokonaisuudessa nyt oman pienen osani tällä välineellä…
Sandra Stojanović on valmistunut Belgradin Taideakatemiasta ja kuuluu Treći Beogra -taiteilijaryhmään.
Taiteilija yllättyy kuullessaan, että olemme Suomesta. Ja mekin yllätymme, kun kuulemme, että hänellä on useita ystäviä kotimaassamme ja että hän on nuorempana käynyt Suomessa osallistuessaan Euroopan nuorten parlamenttiin (EYP – European Youth Parliament).
Näyttely oli esillä vain muutamia päiviä: 23.-27.6.2014, Kraljevića Marka 8, Belgrade.
Teksti ja kuvat: Tuula Lukić
27.6.2014
