Vieraileva bloggari: Johanna Lukicin matkablogi toukokuussa 2015
Johannan ja Helinän seikkailut Balkanilla osa I
Läksimme Serbiaan tavoitteenamme nähdä ja kokea viikossa niin paljon kuin mahdollista. Aikataulutimme matkan tarkkaan, koska halusimme sisällyttää kolmen päivän reissun Montenegroon merimaisemat mielissä. Vuokrasimme auton, jonka mukana saimme mokkulan helpottamaan elämäämme. Ensimmäisen illan vietimme Belgradin keskustassa sijaitsevalla ravintolakadulla nimeltä Skadarlja. Yleinen tunnelma tällä vanhalla mukulakivikadulla oli lämmin ja eloisa. Nautimme aidosta serbialaisesta makumaailmasta sekä perinteisestä musiikista, jota livebändit soittivat ravintoloiden terasseilla.
Toinen päivä vietettiin Belgradin nähtävyyksiin tutustuen. Ajoimme auton yhteen monista keskustassa sijaitsevista parkkihalleista, jotka ovat todella vaivattomia ja edullisia vaihtoehtoja kaupungissa, jossa on melko hankalaa löytää parkkipaikka. Suuntasimme ensimmäiseksi kohti Kalemegdanin linnoitusta, joka sijaitsee Tonavan ja Savan risteyskohdassa. Linnoituksesta oli vaikuttavat näköalat jokien yli Belgradin eri osiin. Vaikka ajoittain satoi vettä, se ei haitannut ilman lämpötilan ollessa jo Suomen kesän asteissa. Matkalla Kalemegdaniin halusimme poiketa Pyhän Mikaelin katedraalissa. Matkan varrella satuimme löytämään kuuluisan ”?” kahvilan, jolla on hauska historia. Kahvila on yksi Belgradin vanhimpia rakennuksia.
Kävimme vielä Pyhän Markuksen kirkossa sekä Pyhän Savan katedraalissa. Lopuksi kävelimme vilkkaan ostoskadun Knez Mihailovan läpi, jonka varrelta löytyy runsaasti sekä kansainvälisiä että kotimaisia vaatekauppoja. Iloksemme löysimme myös kattavan viineihin erikoistuneen liikkeen aivan Pyhän Savan katedraalin läheisyydestä. Valikoimista löytyi esimerkiksi serbialaisten pientilojen valmistamia laadukkaita viinejä. Toki myös ruokakaupoista löytyy muutamia viinejä, mutta näiden taso ei ole kovin korkea. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen ajoimme takaisin kotiin nauttimaan illasta maistuvan viinin kera.
Osa II – Bilekaupunki Belgrad
Seikkailumme jatkui perjantai-iltana Belgradin keskustaan Boutique –nimiseen terassibaariin, joka on erikoistunut house-musiikkiin. Se on yksi Belgradin suosituimpia baareja erityisesti nuorten keskuudessa. Erikoiset cocktailit juotuamme suuntasimme Sava-joen varrella olevalle Shake n’ Shake-clubille, joka on yksi monista joen varrella sijaitsevista kelluvista clubeista. Monet näistä ovat täynnä nuoria aikuisia ja niihin on joskus miltei mahdotonta päästä sisään, ellei ole nimeä pääsylistalla. Tunsimme kuitenkin yhden työntekijöistä ja meille oli varattu pöytä hyvältä paikalta. Saimme huomata serbialaisten olevan samanlaisia bilettäjiä kuin suomalaisetkin, tanssiminen ja huutaminen jatkui aamuviiteen asti ja edulliset juomat pitivät energiatason yllä loppuun saakka.
Onneksemme seuraavana aamuna paistoi vihdoin aurinko ja aamupäivä taittuikin talomme takapihalla aurinkoa ottaen. Iltapäivästä suuntasimme läheiselle Ada-järvelle, jonka suosittu rantaviiva on kesäisin täynnä auringonottajia. Rannalla on myös lukuisia terassibaareja, joissa on leppoisaa viettää iltaa ystävien seurassa. Kävimme syömässä yhdellä näistä terasseista, joka tarjosi laajan ja maistuvan menyyn edulliseen hintaan.
Sää oli täydellinen ja vietimme loppuillan Adalla kävellessä. Kävimme aikaisin nukkumaan, sillä lähdimme sunnuntaina aamukuudelta ajamaan Serbian läpi Montenegron rannikolle. Olimme henkisesti valmistautuneet hurjalta kuulostavaan yli kymmenen tunnin ajomatkaan kuultuamme sukulaisilta teiden vaarallisuudesta ja uuvuttavuudesta, mutta iloksemme matka taittuikin nopeasti ja hämmästyttäviä maisemia katsellen. Ajomatkastamme lisää seuraavassa postauksessa, sillä on aika lähteä nauttimaan Montenegron auringosta ja meren tuoksusta.
Osa III – Kohti Budvaa
Aikaiset aamut eivät ole meidän juttu, mutta tästäkin aamuviiden herätyksestä selvittiin, sillä mielissä oli vain edessä häämöttävä mielenkiintoinen ajomatka Serbian läpi Montenegron rannikolle. Odotimme matkan olevan pitkä ja raskas, mutta toisin kävi. Noin 500 km reitti sisälsi äärettömän määrän vehreitä ja mahtipontisia vuoristoja sekä kauniita kanjoneita ja jokia.
Koska lähdimme aikaisin liikkeelle, vältyimme ruuhkilta ja matka sujui leppoisasti ilman sen suurempaa painetta rekoista ja kuorma-autoista kapeilla vuoristoteillä. Bensaan kului rahaa vain 35 euroa suuntaansa, mikä yllätti, sillä Internetistä tarkistetun bensalaskurin mukaan matkaan olisi kulunut yhteensä 220 euroa. Pysähdyimme usein tien varteen ihailemaan hätkähdyttäviä maisemia ja satuimme näkemään myös muutaman kotkan sekä käärmeen. Tunnelmaa ja fiilistä on vaikea sanoin kuvata, matka pitäisi vain kokea itse, sillä joka kulman takaa tulevat uudet, toinen toistaan erikoisemmat maisemat saivat suut loksahtamaan. Reittimme kulki Valjevon, Uzicen sekä Podgorican kautta määränpäähämme Sveti Stefaniin, joka sijaitsee 10 km päässä Budvan keskustasta.
Hotellimme oli laadukas ja näkymät parvekkeelta merelle sekä Budvan rannalle olivat upeat. Ensimmäisen iltamme vietimme Sveti Stefanin rannalla tutkimassa hotelliksi muutettua vanhaa linnoitusta sekä sen ympäristöä ja illallistimme kauniissa näköalaravintolassa paikallisesta viinistä sekä hyvästä palvelusta nauttien. Sää suosi sittenkin ja lämpöä riitti auringonlaskuun asti, mikä piirtyi kauniina ravintolan terassilta horisontissa näkyvien vuorien taakse.
”The essence of travel is not the destination but the journey itself”
Osa IV – Montenegron maisemissa
Nukuttuamme pitkästä aikaa hyvät yöunet, lähdimme tarmokkaina ajamaan Budvan lähellä sijaitsevaan kaupunkiin Kotoriin, joka on tunnettu sen vanhasta kaupungista ja korkealla vuorilla sijaitsevasta linnoituksesta. Ajomatka oli nopea ja maisemat yhtä kauniita kuin matkalla Montenegroon. Aurinko paistoi ja radiosta tuli kesäistä musiikkia, tunsimme olevamme lomalla. Kotorista oli myös helppo löytää parkkipaikka, täytyy vain olla hieman serbialaista verta ajotaidoissa, jotta pääsi läpi ruuhkista ja hullujen kuskien aiheuttamasta stressistä. Helppo nakki, kun heidän ajokulttuurinsa oivaltaa. Kotor on kaunis lahti, jota ympäröi komeat vuoret. Syötyämme lounaan lähdimme saman tien kiipeämään ylös linnoitukseen, minkä tajusimme olevan virhe heti ensiaskelilla. Yhteensä portaita oli noin 1500 ja määränpää yli kilometrin korkeudessa. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja hiki pinnassa raahasimme mahamme ylös asti, mikä osoittautui lopulta kuitenkin täysin kannattavaksi. Näköalat olivat mahtavat koko reitin ajan ja huipulla oli mukava levähtää ja katsella korkealta avartuvaa vanhaa kaupunkia.
Käveltyämme alas linnoituksesta alkoi jaloissa tuntua portaiden rankkuus ja kahvilaan istahtaminen kuulosti täydelliseltä vaihtoehdolta. Ostimme Balkanilla suosittua keksijäätelöä nimeltä plazma ja siinä jäätelöä nautiskellessa satuimme kuulemaan suomalaisten puhetta. Aloimme juttelemaan näille kahdelle nuorelle herralle ja he päättivätkin lähteä kanssamme Budvaan illalliselle ihan tuosta vaan. Vailla suunnitelmaa matkustaminen on mahtavaa, ja muistutti meitä omista maailmalla matkustamisista. Otimme heidät kyytiin ja suuntasimme Budvan vanhaan kaupunkiin juomaan viiniä ja nauttimaan hyvästä ruuasta.
Päivä oli yhtä mahtava kuin jokainen muukin matkalla vietetty, ja loppui hurjaan kaatosateeseen joka pienessä hiprakassa tuntui vain vapauttavalta. Onneksi Helinä oli mehulinjalla ja toimitti meidän turvallisesti takaisin hotelleille.
Aamulla olikin taas aikainen herätys ja matka takaisin Belgradiin alkoi. Tietysti oli vielä ostettava joka aamuiset juustoburekit, jotta päivä lähti taas käyntiin. Burekilla pärjää loistavasti pitkälle iltapäivään sen rasvaisuuden takia. Eipähän mennyt turhaa aikaa ravintolapysähtelyyn ajomatkalla. Ajoimme hieman eri kautta takaisin, muutama kaunis joki ja järvi tuli vastaan, mutta pääosin halusimme vain ajaa mahdollisimman nopeasti takaisin Belgradiin, jotta ehdimme vielä nauttia viimeisestä illasta Serbiassa.
Kävimme vielä uudestaan Skadarljassa illallistamassa, tällä kertaa Tri Sesirassa, jonka tunnelma oli samantyyppinen kuin ensimmäisenä iltana Zlatni Bokalissa. Paikalliset livebändit soittivat ja ruoka oli maistuvaa. Liharuuat ovat Serbiassa todella maukkaita ja niitä löytyy paljon erilaisia jokaiselta ruokalistalta. Myös kasvisvaihtoehdot kuten pastat ja juustolla täytetyt paprikat vievät kielen mennessään. Seuraavana päivänä olikin aika lähteä takaisin Suomeen, palautimme auton lentokent
