Kun kotipihalla alkaa aamulla terassiremontti, on paras häippäistä paikalta. Saan hyvän syyn lähteä lenkille ja testata Adan kävelyreittiä.
Aurinko paistaa tänään kirkkaalta taivaalta ja auringonottajia saapuu tasaisena virtana Ada Ciganliaan. Tilaa on kuitenkin niin reilusti, että rannat näyttävät yhä autioilta, ainakin mitä peremmälle Sava-järven eteläpäätyä etenen.
En halua tänään istahtaa mihinkään, vaan kävellä vain ja nauttia liikkeellä olosta. En älynnyt ostaa vesipulloa kierroksen alkupäästä ja tuskastus on iskeä, kun matkan varrella länsirannan puolella kaikki kioskit eivät olekaan avoinna vielä aamupäivällä. Ostaako kahvilasta vai tulisiko sopiva avoin kioski heti kohta?
Eteläpääty. Nudistirannan ohi, vesihiihtokeskuksen ohi ja siinä se on, vihdoin! Kioski. Ostankin jätskin.
Kohta olen kaiketi virallisessa puolivälissä, kun asfalttiin on maalattu 5000. Olisiko viisi kilometriä tässä? Minä olen tosin kävellyt reilusti jo yli puolisoikion, ehkä seitsemän kilometriä.
Itäisellä puolella on mukavampaa, tutumpaa. Väkeä on rannalla enemmän. Loppusuoralla ostan puolen litran vesipullon ja hörpin puistonpenkillä kertaheitolla tyhjäksi. Kymmenisen kilometriä vajaa kaksi tuntia rauhallista vauhtia. Mukava olo.
Teksti ja kuvat: Tuula Lukić 3.7.2018
